Italian yliopisto-opettaja FM Domenico Pardo:
Italia – un paese di contrasti
Turun työväenopiston luentosali, Kaskenkatu 5
torstaina 24.9.2026 klo 17.00
Luentotilaisuus järjestetään yhteistyössä Turun suomenkielisen työväenopiston kanssa.
Luento on osallistujille maksuton ja luennolle on vapaa pääsy, mutta osallistuminen vaatii ilmoittautumisen (linkki alla).
Luennon tiedot ja ilmoittautuminen
.
.
.
Tule mukaan parantamaan italian kielen taitoasi ja kuullun ymmärtämistä Domenicon selkeälle luennolle!
Luento pidetään italiaksi.
.
.
L’Italia viene spesso descritta attraverso stereotipi semplici: buon cibo, sole, arte e stile di vita rilassato.
In realtà, è soprattutto un paese di contrasti.
La cultura italiana nasce infatti dalla convivenza continua di elementi opposti.
.
Forse non tutti sanno che l’Italia è stata storicamente divisa fin dalle sue origini simboliche: dal conflitto tra Romolo e Remo fino alle lotte medievali tra guelfi e ghibellini. Anche dopo l’Unità del 1861, le identità regionali sono rimaste molto forti. Per questo motivo, più che una sola Italia, si potrebbe parlare di molte Italie.
Il contrasto più noto è quello tra Nord e Sud: il Nord associato all’efficienza e all’internazionalità, il Sud a ritmi più lenti e a relazioni sociali più strette. Ma non si tratta di una gerarchia: sono modelli culturali diversi.
Anche sul piano religioso l’Italia mostra profonde contraddizioni. È il paese del Vaticano e del cattolicesimo, ma esiste anche una forte tradizione laica e anticlericale, diventata più visibile negli ultimi decenni. Molti italiani mantengono tradizioni religiose pur avendo un atteggiamento critico verso la Chiesa.
Lo stesso vale per la posizione della donna. L’Italia è spesso considerata un paese maschilista, ma la sua storia è stata segnata anche da figure femminili centrali nella politica, nella cultura e nella scienza.
Molti stereotipi sugli italiani contengono una parte di verità, ma diventano limitanti quando vengono generalizzati. L’Italia non si comprende cercando uniformità, ma accettando la coesistenza dei contrasti: tradizione e cambiamento, religione e anticlericalismo, identità locale e nazionale. Ed è proprio questa complessità a renderla così interessante.
.
***
.
Italia nähdään usein stereotypioiden kautta: hyvää ruokaa, aurinkoa, taidetta ja rentoa elämäntyyliä.
Todellisuudessa Italia on kuitenkin ennen kaikkea vastakohtien maa.
Italialainen kulttuuri rakentuu erilaisten ja joskus ristiriitaistenkin elementtien rinnakkaiselolle.
.
Italia on ollut jakautunut jo symbolisista alkuajoistaan lähtien: Rooman perustamismyytissä Romulus tappaa Remuksen, ja keskiajalla kaupungit jakaantuivat guelfeihin ja ghibelliineihin. Myös vuonna 1861 toteutuneen Italian yhdistymisen jälkeen alueelliset identiteetit ovat säilyneet erittäin vahvoina. Siksi voidaan puhua “monista Italioista” yhden yhtenäisen Italian sijaan.
Tunnetuin vastakohta on Pohjois- ja Etelä-Italian välinen ero. Pohjoinen yhdistetään tehokkuuteen ja kansainvälisyyteen, etelä hitaampaan rytmiin ja vahvempiin sosiaalisiin suhteisiin. Kyse ei kuitenkaan ole paremmuudesta, vaan erilaisista kulttuurisista tavoista elää.
Myös uskonnon kohdalla Italia on ristiriitainen maa. Se tunnetaan Vatikaanin ja katolisuuden keskuksena, mutta samalla maassa on vahva maallinen ja jopa antiklerikaalinen perinne, joka on tullut viime vuosikymmeninä näkyvämmäksi.
Italiaa pidetään usein myös melko maskuliinisena yhteiskuntana, mutta samalla monet naiset ovat vaikuttaneet merkittävästi maan politiikkaan, kulttuuriin ja tieteeseen.
Monet stereotypiat italialaisista sisältävät osan totuutta, mutta ne yksinkertaistavat liikaa. Italiaa ei voi ymmärtää etsimällä yhtenäisyyttä, vaan hyväksymällä sen vastakohdat: perinne ja muutos, uskonto ja maallisuus, paikallinen ja kansallinen identiteetti. Juuri tämä tekee Italiasta niin kiinnostavan.
.
Domenico Pardo on Reggio Calabriasta kotoisin oleva italian kielen opettaja. Hän on asunut Suomessa 12 vuotta ja asuu Kangasalla. Domenico toimii yliopisto-opettajana Turussa sekä opettaa aikuisille Italian kulttuuri-instituutissa Helsingissä ja kesäyliopistoissa (Tampere ja Helsinki). Syksyllä 2026 hän aloittaa tohtoriopinnot Turun yliopistossa soveltavan kielentutkimuksen alalla. Hänen tutkimuksensa käsittelee suomenkielisten lainasanojen kieliopillista sukua italiankielisessä kontekstissa (morfosyntaktinen, psykolingvistinen ja sosiolingvistinen näkökulma). Opetuksessaan Domenico korostaa empatiaa, vuorovaikutusta ja motivaation tukemista.